Kestävä taloudenhoito turvaa palvelut hyvinvointialueella

Sosiaali- ja terveydenhuollon kustannukset kasvavat vuosi vuodelta. Kasvua selittävät muun muassa väestörakenteen muutos, palvelutarpeen kasvu ja uudet velvoitteet. Kehitys näkyy myös Keusotessa, sillä sen tilinpäätökset ovat ylittäneet vuosittain hyväksytyn talousarvion. Samalla tuottavuusohjelman säästöjen kertyminen määräaikaan mennessä lienee epätodennäköistä. Näiden perusteella kustannuskehityksen kasvussa näyttäisi olevan vähän laantumisen merkkejä. Kuntayhtymän valmisteluvaiheessa eräs entinen kaupunginjohtaja selvitysmiehen ominaisuudessa arvioi, että Keski-Uudenmaan sosiaali- ja terveydenhuollon alueyksiköllä olisi mahdollisuus 22 – 49 M€:n säästöpotentiaaliin, kunhan vain kuntien sosiaali- ja terveystoimialat yhdistettäisiin. Kuntayhtymä perustettiin vuonna 2018, mutta tuon säästöpotentiaalin lunastaminen tuntuu unohtuneen jonnekin.

Vuonna 2023 aloittavan hyvinvointialueen rahoittaja on valtio. Keski-Uudenmaan hyvinvointialueen tuleva rahoitus perustuu vuoden 2022 talousarvioon. Yksinkertaistaen tämä toimii niin, että mitä enemmän vanhassa järjestelmässä on sotekustannuksia, sitä enemmän hyvinvointialue saa rahoitusta. Hyvinvointialueiden rahoitusmalli vaikuttaa kuntien elinvoimaan. Se heikentäisi kuntien valtionosuuksia ja kuntaveroprosentin liikkumavaraa, sillä kokonaisveroasteen ei muutoksen myötä pitäisi nousta. Myös rahoituksen sääntely on olematonta. Tuskin valtiokaan rahoittajana hyväksyy jatkuvan nousevan menokehityksen. Näin siksi, että valtion rahoituskeinot alkavat kaventua.

Kuntayhtymän tuottavuusohjelman uudelleen arvioinnin yhteydessä esitettiin, että kustannuskehitys jatkuu hurjana. Arvioiden mukaan kasvu olisi vuosittain 6 %. Tämä tarkoittaa sitä, että pakollinen menokehitys nostaa talousarviokehystä 179 M€:a vuoteen 2026 mennessä ja sen päälle vielä 90 M€:n palvelutarpeen kasvu. Vaikuttavina tekijöinä esitetään väestön kasvu, väestön rakenne, uudet velvoitteet, inflaatio ja palvelukäytön kasvu. Edellä luetellut tekijät ovat keskeisiä, mutta kasvun tekijöiden kustannuslaskennan oletusarvoista taas voidaan olla montaa mieltä. Tämän tulevaisuuskuvan edessä tarvitaan aktiivinen menokasvua hillitsevä ote, sillä lamaantuminen tuskin tulee kysymykseenkään. Tässä menossa kannattaa kytkeä turvavyöt kiinni, sillä kuntien tehtävien rahoitusmahdollisuudet valtionosuuksin alkavat kutistua huomattavasti. Kuntayhtymän nykyinen budjetti 640 M€ olisikin yhtäkkiä 909 M€ ja ilman tuottavuusohjelman toimenpiteitä 1004 M€ vuonna 2026.

Kun edellä kuvatun tapaisia tulevaisuusnäkymiä esitellään, on hyvä muistaa, että kustannuskasvua hidastaviakin tekijöitä löytyy. Pidän seuraavia hidastustekijöitä oleellisina. Tutkimuksista tiedetään, että raihnaisuus on siirtynyt viimeisille elinvuosille. Tämä tarkoittaa taloudellisesti sitä, että palvelujen kustannukset kohdentuvat ihmisten elämän loppuvaiheeseen. Samalla lääketiede ja hoitomuodot kehittyvät luoden terveempää elinikää. Keski-Uudenmaan alueen sairastavuus ja yli 75-vuotiaiden osuus ovat alle maan keskitason. Väestö on siis suhteellisen tervettä. Samanaikaisesti tavat tuottaa palveluja muuttuvat kustannustehokkaimmiksi. Kuitenkin vuoden 2019 keskisuurten kuntien ikävakioiduissa kustannuksissa Keusote oli viidenneksi kallein. Ja taas vuonna 2020 sen tarvevakioidut nettomenot olivat yli maan keskitason. Tämä tarkoittaa sitä, että alueellamme käytettiin rahaa enemmän kuin alueen kuntalaisten tarve edellytti. Edellä kuvattujen tekijöiden seurauksena saadaan taloudellista liikkumavaraa budjettia valmisteltaessa.   

Sosiaali- ja terveydenhuollon toimintaympäristö on ollut aina ennalta arvaamaton.  Tulevaisuuskuvan mukaiset kustannusten kasvun haasteet ovat olleet olemassa ennen keusoteakin. Tuottavuusohjelman toimenpiteiden toteuttaminen on välttämätöntä palvelujen turvaamiseksi ja lisätoimenpiteitä on tarpeen valmistella. Onnistuminen edellyttää hyväksyttyjen toimenpiteiden toimeenpanoa niin, että nouseva kustannuskehitys saadaan hillittyä. Tähän työhön tarvitaan hyvinvointialueen johdon innovointikykyä ja luottamuselinten oikea-aikaista päätöksentekoa. Tuottavuusohjelman toteuttamisen tarve tuskin katoaa mihinkään, vaikka valtio rahoittaa toiminnan tulevaisuudessa. Kyse on pitkälti priorisoinnista eli mihin palveluihin ja toimintoihin nuo eduskunnan hyväksymät hyvinvointialueen käytössä olevat määrärahat kohdennetaan. Kyse on myös siitä, miten priorisointi toteutetaan? Pidän tärkeänä, että talousperustaa vahvistetaan kestävillä ratkaisuilla kuten tuotantorakenteen kehittämisellä, palvelurakenteen muutoksilla, ennustemallien käyttöönotolla, toimintatapojen uudistuksilla ja tuottavuutta kohottavilla toimenpiteillä.  Samalla niiden tulisi tuottaa alueen kuntalaisille hyvinvointia ja tarpeenmukaisia palveluja. Arvelen, että hyvinvointialueen verotusoikeus nousee keskusteluihin aluevaalien jälkeen. Mielestäni hyvinvointialueen verotusoikeudesta on tarpeen pidättäytyä ennen kuin tutkitusti tiedetään, minkälaisia taloudellisia ja muita vaikutuksia hyvinvointialuemallilla on ja miten kunnat selviävät lakisääteisistä tehtävistään.

Pirjo Vainio

Sosiaali- ja terveysjohtaja

Terveystieteiden maisteri

Aluevaaliehdokas, Kok.

Keusoten yhtymähallituksen jäsen

Julkaistu aiemmin Keski-Uusimaa -lehdessä 30.12.2021